Minun maljani on ylitsevuotavainen

Hän kattoi pöydän
tyhjään taloon.
Kylmään taloon.
Yksinäisyys ruokki häntä
askeleiden kaikuessa tyhjässä talossa.
Vuotavassa talossa.
Pisara pisaralta
hän täyttyi.
Kunnes hänen maljansa oli ylitsevuotavainen.

Tahdoin kuvittaa tunteen, kun mitta on täynnä. Sen tunteen, kun kaikki vyöryy yli. Mikä on tarpeeksi ja koska liika on liikaa? Mikä on viimeinen pisara? Tahdoin kertoa tarinan ihmismielen syövereistä. Siitä, miten ihmisen koko maailma heijastuu ihmisen omasta sisimmästä. Loin mielenmaiseman, joka on henkilökohtainen, mutta jonka kautta voisin kertoa myös tulkintojen moniulotteisuudesta.

Uskon, että me kaikki koemme sisäisessä maailmassamme järisyttävän suuria tunteita, mutta vain harva niistä tunteista näkyy koskaan ulospäin. Se sisäinen maailma on oma alueemme, johon kellään muulla ei ole pääsyä. Se on kokemusmaailma, jonka kautta tulkitsemme maailmaa. Sisäisessä maailmassamme unelmoimme ja seikkailemme isommin kuin ikinä uskallamme muille kertoa. Sisäisessä maailmassa tunteitamme eivät sido sosiaaliset normit vaan ne ovat vapaita. Ihmisessä on aina yhtä aikaa se, mikä näkyy ulospäin, ja se mikä ei. Kuinka esimerkiksi vaikeissa kohtaamisissa kykenemme seisomaan ulospäin ryhdikkäinä ja itsevarmana hymyillen, vaikka ajatuksissamme huudamme samaan aikaan kirosanoja ja tahtoisimme vain heittäytyä lattialle itkemään.

”Minun maljani on ylitsevuotavainen” on tarina sisäisen maailman synkemmästä puolesta. Isoimmat kamppailut elämässä tapahtuvat päämme sisällä. Sillä sisäisessä maailmassa asuvat myös pelko, häpeä, viha, suru, kipu ja epävarmuus. Noilla tunteilla on joskus valta syöstä ihminen suuntaan, jossa ulkoisen ja sisäisen maailman raja muuttuu häilyvämmäksi. Rajalle, jossa tunteet ottavat vallan. Tämä kuvateos on tarina tuolta rajalta.

Näin mielessäni lasisia astioita. Astioita, jotka täyttyivät hiljalleen vedellä, pisara kerrallaan. Näin karun ja tyhjän talon, jonka katto vuoti vettä. Ja näin naisen kaiken sen keskellä. Voimattomana ja väsyneenä lasiastioiden ympäröimänä estämässä talonsa vuotokohtia.

Ihmisen sisäinen maailma, käyttäytyminen, tulkintojen moninaisuus ja symboliikka ovat aina kiehtoneet minua ja se oli yksi syy miksi hakeuduin lukion jälkeen opiskelemaan teologiaa. Olen aina tahtonut ymmärtää ihmismieltä. On kiehtovaa (ja pelottavaakin) miten ihmiset kokevat ja tulkitsevat esimerkiksi samoja tekstejä ja kuvia täysin eri tavoin. Olen huomannut sen myös kuvantekijänä, kun kuvateoksiani on tulkittu minulle täysin odottamattomalla tavalla. Mutta mielestäni juuri se on taiteen rikkaus. Tämän kuvasarjan kautta haluan saada katsojan pohtimaan tulkintoja, asioiden kääntöpuolia ja vertauskuvien lukuisia ulottuvuuksia – muistuttaen erityisesti siitä, että tulkinta on aina henkilökohtainen kokemus, joka peilautuu ihmisen sisäisestä maailmasta.

Viimeinen pisara

Luovuudessani yhdistyy monesti erilaiset asiat: kuvat, runot, tunteet, laulut, tekstit, elokuvat, liikkeet. Luovuus kumpuaa aina sisäisestä maailmastani käsin. Siitä, mistä kaikesta vaikutun, mikä on minulle merkityksellistä ja siitä, miten tulkitsen ja koen tätä maailmaa.

Kuvasarja vuotavassa talossa asuvasta naisesta piirtyi mieleeni kuva kuvalta. Näin erimuotoisia lasisia astioita ympäri taloa keräämässä putoilevaa vettä. Näin, että tippuva vesi voisi täyttää myös ruokapöydän juomalasia. Yhtäkkiä yhdistin kuviin yhden lauseen. Tämä monille tuttu lause oli Raamatusta, Psalmien kirjasta:

”Minun maljani on ylitsevuotavainen” (Ps. 23:5)

Kun tämä yksittäinen lause kohtasi ajatuksissa luomani kuvat, tuntui kuin lauseen vertauskuva olisi iskeytynyt kaikessa vastakkaisuudessaan päin kasvojani. Teologian opintojeni kautta nimittäin tiesin mitä tuo lause Raamatussa tarkoittaa. Lause on symbolinen vertauskuva siitä, kuinka täytymme taivaallisella ilolla ja rakkaudella – siitä kuinka kaikki on hyvin eikä paremmin voisi enää olla.

Mutta kuvissani ylitsevuotavalla maljalla oli täysin vastakkainen sanoma. Ylitsevuotava malja oli viimeinen pisara – hetki, jonka jälkeen jokin ei olisi enää hallittavissa. Sitä seuraisi tulva, jota ei pysty patoamaan.

Ajatuksiini piirtyneet kuvat olivat minulle enemmän kuin kuvia. Kuvien syntyessä ajatuksiini yli vuosi sitten ne kuvittivat omia tunteitani. Ylitsevuotava malja kuvitti tunteita ja asioita, jotka tuntuivat täysin mahdottomilta hallita ja käsitellä. Elämässä tapahtui liikaa asioita, tapahtui uusia isoja asioita ja paljon huonoja asioita. Liika on aina liikaa. Olin kaiken keskellä täysin lamaannuksissa, neuvoton ja väsynyt. Ja se oli kamalinta mitä olin tuntenut vähään aikaan.

Tulkintojen tulva

Kaikilla kuviin sijoittamillani esineillä on minulle symbolinen merkitys; ne kuvaavat jotain sisäisestä maailmastani. Kellonajat, lasipikarin muoto, kehyksissä olevat kuvat, kuolleet kukat vedettömissä maljakoissa, tulviva lattia. Minä näen niissä tiettyjä asioita ja niiden avulla yritin hieman raottaa sitä tunnetta, joka piirsi nämä kuvat ajatuksiini.

Tahdoin kuitenkin tehdä sarjan kuvat moniulotteisiksi, jotta kuvasarjan tulkinta ei rajoittuisi vain minun tarinaani. Tahdoin luoda kaunistelemattoman mielenmaiseman tunteista, joita me kaikki kohtaamme – yksinäisyydestä, riittämättömyydestä, uupumisesta, surusta…Kuvat syntyivät omista tunteistani, mutta olen nähnyt niissä yllättäviä sivuraiteita pois omasta tarinastani. Jos hyppään ulos omasta tarinastani, näen kuvissa vertauskuvia rappeuttaviin sairauksiin, riippuvuuksiin ja jopa naiseuden kiemuroihin. En voi tietää miten joku toinen tulkitsee luomiani kuvia oman sisäisen maailmansa kautta, mutta tiedän, että moni meistä on joskus ollut raunioina. Ja heille kaikille tahdon tämän sarjan kautta puhua.

Minkälaisen tarinan nämä kuvat kertovat sinulle?

Loppusanat: Tiimin ylistys

Olemme luoneet Minna Kososen kanssa yhdessä ikimuistoisia kuvauksia (Taken By Nature, Charisma). Jo heti ensimmäisestä yhteistyöstämme lähtien Minna on vakuuttanut minut ammattitaidollaan selvitä mistä kuvauksesta tahansa loistaen. Minnan taito heittäytyä kuvaustilanteissa on sykähdyttävää. Hän on todellinen kameleontti. Taitava, sisukas, kaunis, syvällinen ja minulle mallina hyvin rakas. Tähän sarjaan en olisi voinut kuvitella ketään muuta, sillä Minnan taito saada kiinni erilaisista tunnetiloista ja nöyryys antaa itsestään niin paljon kameran edessä on jotain täysin poikkeuksellista. Kuvasimme tämän tarinan maaliskuun alkupuolella 2019 autiotalossa. Talvi teki tuona päivänä yllättävän käänteen ja plussa-asteiden sijasta kuvasimme -4 asteisessa talossa. Tuntui oikeasti äärimmäisen pahalta kuvata Minnaa ohuessa mekossa sellaisessa kylmyydessä. Mutta jotenkin me siitä selvisimme.

Minna, olen sinulle niin kiitollinen, kun autoit minua kuvittamaan tämän tarinan todeksi. Kiitos.

Kuvaukset olisivat kosahtaneet pakkaseen ilman kuvauksissa avustanutta Cobya. Ihan oikeasti olisivat! Coby oli mukana kuvaamassa bts-materiaalia, auttoi minua koko ajan, tiputteli kuvauksissa pisaroita ja jäi pakkaseen vahtimaan autiotaloon jätettyjä kuvauskamoja, kun lähdin ajamaan Minnaa lämmittelemään läheiselle huoltoasemalle. Coby, olit korvaamaton!

Model: Minna Kosonen (@minna_kosonen)
Assistant: Coby Ayisoe (@ayisoephotography)
Story, video, photos & edit: Suvi Sievilä

Kiitos Järvenpään kaupungille yhteistyöstä kuvauksen järjestämisessä tässä kauniissa ja vanhassa autiotalossa.

×

Comments are closed.