Olin lapsena täysin tanssimaailman lumoissa. Harrastin intohimoisesti balettia. Esiintymisasut olivat kauneinta mitä tiesin ja muistan tahtoneeni epätoivoisesti omistaa jotain niin upeaa. Kaupat eivät lapsuuteni 80-luvulla olleet vielä pullollaan prinsessamekkoja tytöille tai jos olivat, ne olivat meidän yksinhuoltajaperheen budjetin ulottumattomissa. Muistan, kuinka yritin itse tehdä itselleni asua kankaista, mutta lopputulos ei tietenkään vastannut ammattilaisen käden jälkeä. Mutta sinnikkäästi yritin.
Tämän kuvausasun tekeminen vei minut takaisin lapsuuteeni. Tein mekon koristelun itse käsityönä. Vaatteita en osaa nykyään aikuisenakaan tehdä ja itse mekon pohja on 3€ löytö kirpputorilta. Samoin mekkoon lisätyt muovikukat ja muut lisukkeet. Olen jo useamman vuoden käyttänyt luovuuslähteenäni kirpputoreja ja tehnyt lukuisia asuja ja pääkoristeita kierrätysmateriaaleista yhdistelemällä ja tuunamalla. Siitä on tullut jopa tietynlainen tavaramerkkini tehdä mahdollisimman halvalla jotain uutta luovaa kierrätetystä, toisen hylkäämästä tavarasta.
Tämän kukkamekon loppubudjetiksi kertyi noin 20€. Suoraan sanoen olen monesti sitä ylpeämpi mitä pienemmällä budjetilla olen saanut jotain kuvattavaa luotua. Työntunteja meni varmaan viikon edestä, mutta ne tunnit olen saanut lepuuttaa mieltäni lisätessäni mekkoon kukan ja lehden kerrallaan. Sillä en tietenkään näitä tuunauksia tekisi, ellen saisi niistä itsekin paljon. Kun katsoin valmista kukkivaa mekkoa, tiesin, että se pieni balettityttö menneisyydessäni olisi rakastanut tätä pukua yli kaiken.
Käsityötä
Valokuvaus on minulle monen osasen käsityötä. Olen vahvasti sitä mieltä, että valokuvaaminen on käsityöläisyyttä, vaikka seikkailemmekin nykyään digitaalisessa maailmassa. Valokuvat eivät synny kuitenkaan missään pilvessä vaan niiden eteen tehdään töitä käsin. Me maalaamme valolla.
Ensimmäinen käsityön vaihe on minulle rekvisiitan valmistaminen. Se on monesti se prosessi, joka synnyttää ideani. Kun alan vain tekemään, tarina ja kuva alkavat muotoutua ja joskus löytävät jopa yllättäviä sivureittejä. Joskus saatan luoda väreistä, joskus materiaaleista, joskus vanhoista vaatteista. Minulle parasta luovuutta on vain tarttua kuumaliimaan, neulaan ja lankaan ja spraymaaliin. Koskaan en ole täysin varma mitä käsillä tekeminen ajatuksiini kuljettaa ja miten materiaalit käsissäni vääntyvät. Tuunaukseni eivät koskaan kestä lähempää tarkastelua – ne ovat ainoastaan yhteen suuntaan toimivia lavasteita. Ne eivät ole virheettömiä. Mutta juuri se on minun näköistäni. Monen kuvausasun ja pääkoristeen jälkeen olen vain ollut onnellinen, että pystyin omin pikku kätösin johonkin sellaiseen. Tällainen tekeminen on myös nostanut minut todella ikävistä oloista jälleen tekemään kuvia oman näköiselläni tyylillä nelisen vuotta sitten. Mutta se on oma tarinansa.
Toinen käsityön vaihe on itse kuvaaminen. Kuvat eivät synny vain nappia painamalla vaan tarkkojen valintojen kautta. Mitkä asetukset päätät asettaa kameraan, mitä valoja käytät ja mitä valonmuokkaimia, millaisen valonluonteen luot kuvaan. Jokaisessa valokuvassa on lukuisia valintoja, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Ja käsityötä on sekin, että kaltaiseni käsilihakseton nainen jaksaa kantaa koko kuvauskaluston paikalle! :)
Kolmas vaihe alkaa kuvankäsittelyssä. Mielestäni valokuvaajan kädenjälki luodaan tavassa käsitellä kuvia valaisun ohella. Minulle kamerasta tullut kuva on vasta alku. Se on valolla maalattu pohja, jolle aletaan maalata väreillä ja kontrasteilla. Kuvankäsittely on hienovaraista käsityötä. Sillä on merkitystä millä kuvankäsittelytyökalujen voimakkuuksilla käsittelet kuvaa, sillä on merkitystä miten hienovaraisesti sävytät kuvasi.
Alla erilaisia otoksia kukkamekon kuvauksista. Tavoistani poiketen en tällä kertaa pyrkinyt tekemään kuvista samantyylistä sarjaa keskenään. Tahdoin ottaa jokaisen erikseen auki Photoshoppiin ja luoda jokaisesta omannäköisensä. Tahdoin pitää hauskaa, sillä sitä luovuus on ollut alusta alkaen tämän mekon kanssa. Omin pikku kätösin.
Kiitos ihanalle tiimilleni, jotka autoitte herättämään tämän kukkamekon eloon! Jemima olit jumalatar. Tea, olit korvaamaton apu ja annoit kuvauksiin niin paljon <3
Model & muah: Jemima Lindqvist @jemmaelli
Assistant: Tea Jumppanen teajphotography.fi
Dress, Headpiece, Photos & Edit: Suvi Sievilä
Kuvauksissa käytettiin Jinbei HD610 kahta akkuvaloa, jotka olivat minulla testauksessa. Kiitos Jas Kamerakauppa testausyhteistyöstä.
