Tarinoita Melankolisesta Sirkuksesta

Kiroilin keskellä kirpputorin käytävää itsekseni. Olin kierrellyt etsimässä rekvisiittaa erääseen projektiin, mutta yksi rekissä roikkuva mekko vei huomioni ja palasin sen luo uudelleen ja uudelleen. Ottaessani vaaleanpunaisen 20-luvun tyyliin tehdyn mekon käteeni, ajatuksiini piirtyi välittömästi kolme henkilöä, kolme huonetta ja kolme tarinaa. Näin kolme vanhan ajan pölyiseen sirkukseen sijoittuvaa huonetta täynnä erilaisia tavaroita ja surumielisiä hahmoja tavaroiden keskellä. Siinä hetkessä tiesin, että mikään pienitöinen juttu se ei tulisi olemaan. Miten tämänkin jaksaisi toteuttaa kaiken arjen sirkuksen keskellä? Vaikka taistelin hetken inspiraatiota vastaan, pieni mutta varma ääni pään sisällä sanoi ”näiden kuvien tahdon heräävän eloon”.

Elämä on arkisirkus

Sirkus, se sellainen perinteinen hiekkakentille pystytettävä sirkus pyöreällä areenalla vaihtuvine esityksineen, ei ole koskaan ollut oikein minun juttuni. Mutta Arkisirkus on tullut sitäkin tutummaksi. Arjen sirkus ei ole mitään kevyttä seurattavaa. Asiat sinkoilevat ja tapahtuvat erilaisten tunnetilojen säestämänä. Et meinaa pysyä mukana. Välillä naurattaa, välillä pelottaa, välillä itkettää.
Ehkä siksi tämä sarja piirtyi ajatuksiini juuri tällaisena, väsyneenä arjen sirkuksena. Tätä sarjaa tehdessä ajattelin erilaisia rooleja, joita kannamme. Ajattelin väsymystä, johon turrumme. Ajattelin sitä vauhtia, johon niin usein katoamme. Jokainen tarina ruudullani sai minut tuntemaan jotakin niin tuttua. Olisin tahtonut ottaa jokaisen hahmoni hetkeksi viereeni, tarjota pullakahvit ja sanoa, että kyllä se vielä helpottaa..jutellaan siitä, ei mitään hätää.

Ennen kuin siirrymme tarinoihin, tahdon sanoa sydämestäni kiitos tämän sarjan malleille. Olen teistä niin ylpeä ja teitte kameran edessä uskomattomat roolisuoritukset. Te kaikki! Saitte minut kyyneliin, onnesta ja liikutuksesta.

Ensimmäinen luku: ”Klovnin kyyneleet”

”Tears of the Clown”

”Maalasin kasvoilleni hymyn.
Suoritin näytökseni.
Yleisö hurrasi ja nauroi.
Mutta kun parrasvalot sammuvat,
vasta silloin näet todelliset kasvoni”


Teille kaikille, joiden täytyy pitää yllä roolia.

Klovnin kyyneleet on tuttu vertauskuva hymyjen ja roolien takana piilevistä kyynelistä ja todellisista tunteista. Olen pohtinut viime aikoina paljon luovan alan tekijöiden, muusikkojen ja näyttelijöiden ja myös urheilijoiden taakkoja. Ihmisiä, joilla on kova tahto antaa itsestään jotain toisille. Ihmisiä, joiden sisimmässä sykkii tahto tulla nähdyksi ja kuulluksi. Ihmisiä, joiden rooli on olla toisten ihmisten odotusten arvoisia. Ihmisiä, jotka ovat jatkuvan arvostelun kohteena. Ihmisiä, jotka joutuvat olemaan esikuvia vasten tahtoaan.
Millaista on elää tunteiden vuoristorataa yleisön mielipiteen ailahtelun mukana? Miltä tuntuvat yksinäiset hetket parrasvalojen sammuttua? Miltä tuntuu kun julkisuus luo sinulle roolin, josta et tunnista itseäsi? Miltä tuntuu olla kaikkien rakastama ja seuraavassa hetkessä kaikkien hylkäämä?
Paineiden ja ristiriitojen noustessa liian suuriksi, nämä tarinat muuttuvat valitettavan monesti sydäntäsärkevän surullisiksi. Ajattelin erityisesti heitä tätä kuvaa luodessani. Heitä, jotka joutuvat maalaavat kasvoilleen roolin.

Toinen luku: ”Primadonnan unettomat yöt”

”Sleepless nights of Primadonna”

”Tähdet tuikkivat.
Niin minäkin säteilin…
ennen kuin tulivat nämä unettomat yöt”


Tämä on kaikille väsyneille vanhemmille. Erityisesti äideille.

Jokainen, joka on on valvonut öitä itkevä lapsi sylissään, tietää tämän tunteen. Kun seuraavana aamuna mikään kuppi kahvia ei meinaa herättää sinua. Kun itku ei lopu. Kun seinät kaatuvat kotiäidin päälle. Kun kuppi lämmintä kahvia rauhassa nautittuna on harvinainen juhlahetki. Yleensä se kahvi on nimittäin kylmää. Kun rakastat ja tunnet enemmän kuin koskaan, mutta samalla mietit, mihin entinen minuutesi on kadonnut. Vanhemmuus on vaativin työ mitä tiedän. Sitä ei voi ymmärtää ennen kuin sitä on elänyt itse. Sen mukana tulevat tunteet, joiden olemassaolosta et ole aikaisemmin tiennyt. Äitiys on monimutkainen, kiemurainen ja parjattu rooli.
Olen jo pitkään tahtonut tehdä kuvan vanhemmuuden haasteista, mutta en olisi koskaan uskonut, että se tulisi ulos antiikkisen sirkuksen Primadonnan muodossa. Mutta olen huvittuneen onnellinen, että se tuli juuri näin. Helmet kaulassa.

Kolmas luku: ”Nuorallatanssijan epävakaat ajat”

”Unstable times of the Rope Dancer”

”Leikin hengelläni.
Mutta ihmiset rakastavat vaaran tuntua.
Joten minäkin nostan rimojani.
Tähtään korkeuksiin, aina korkeammalle.
Turrutan omat pelkoni.”


Teille kaikille, joiden on vaikea löytää tasapainoa.

Vaikka etäännytin sirkukseni hahmot kauas historiaan ja vanhan sirkuksen kulisseihin, ovat kuvien aiheet täysin tätä päivää. Nuorallatanssija on hahmo, jonka kautta tahdon kritisoida sitä mitä nykyaika on. Se on jatkuvaa rimojen ja kierrosten nostamista. Se on jatkuvaa itsensä haastamista. Se on kynttilän polttamista molemmista päistä, kun mikään ei koskaan tunnu riittävän. Arjen liika vauhti on leikkiä terveydellä, leikkiä omalla hengellä. Sammutamme tulipaloja siellä, täällä ja tuolla. Tasapainoilemme korkealle asetettujen odotusten epävakailla rimoilla. Palamme loppuun herkemmin, vaarallisemmin ja nopeammin kuin koskaan ennen.

———
En ole koskaan tehnyt mitään tällaista. En ole koskaan lavastanut tässä määrin kuvauksiin mitään. Tavaraa nimittäin riitti neljän autolastillisen verran. Näissä kuvissa on käytetty lähestulkoon koko rekvisiittavarastoni vuosien varrelta ja jokaisen huoneen luominen oli pieni nostagiatrippi tehtyihin projekteihin. En ole koskaan onnistunut tekemään kuviini tällaista valoa. Vallitsevan valon ja salamavalon yhdistäminen on ollut vuosia suuri kompastuskiveni. Mutta tässä projektissa tunnelman luomisen tärkeys pakotti minut luomaan valon kuten sen ajatuksissani näin. Olen ollut nöyrästi hiljaa kaiken sen edessä mitä inspiraatio on minulle tällä kertaa opettanut.

———
ROOLEISSA
Klovni: Mikko Peura (@peuranmikko) ja Nano-pupu
Primadonna ja vauva: Emmi Jeminna Savolainen (@emmijeminna) ja Tyyne (antakaa tälle pienelle tähdelle Oscari!)
Nuorallatanssija: Janika Seppälä (@janikaseppala)

Klovnin meikki: Suvi Sievilä
Primadonnan ja Nuorallatanssijan meikki ja hiukset: Satu Sirelius (www.makeupsatu.fi)

Kuvausten aikana kuvatut videoklipit: Coby Aiysoe (@coby.ayisoe)

Tarinat, runot, lavastus, kuvaus, editointi: Suvi Sievilä

Kiitos kaikille, jotka auttoivat minua jaksamaan tämän projektin kaikessa vaativuudessaan. Kiitos lisäsilmistä ja tsempistä tärkeille kollegoilleni. Kiitos perheelleni, jotka ymmärsitte, että minun on tehtävä nämä tarinat. Kiitos studiotovereilleni roudausavusta ja kärsivällisyydestä rekvisiitan paljouden keskellä. Kiitos ystävilleni avusta englannin sanaväänteiden kanssa. Kiitos kaikille, joita tämä sarja on koskettanut ja olette tunteenne minulle kertoneet. Se on minulle iso asia.

×

Comments are closed.