”Jäämekko” eli tarina siitä, miten jäädytin Suomi-neidon

Sen ensiajatus vain välähti mieleeni syyskuisena iltana 2016. Olin yksin kotona juuri menossa nukkumaan ja räjähdin nauruun. Kun olin jonkin aikaa nauranut itsekseni, vakavoiduin hetkessä. Sillä eihän se olisi mahdollista! Eihän? Vai olisiko sittenkin…olisiko jotenkin mahdollista rakentaa mekko jäästä? Ajatus oli niin hullu ja kiehtova, että en saanut sitä mielestäni. Olen jääräpäinen suomalainen, joka ei luovuta ellei ensin ole edes kokeiltu. Päätin tehdä visiostani totta, mahdollista.

Siitä alkoi projektini nimeltään ”Jäämekko”, josta muodostui matkan varrella myös tribuuttini 100-vuotiaalle Suomelle. Pitkien talvien piiskaamalle, tuhansien järvien pohjolalle, täynnä arktista mystisyyttä. Kotimaalleni, jonka rajoihin on historian saatossa piirtynyt liehuvahelmainen neito. Haluan kertoa tämän yli puoli vuotta kestäneen matkan kaikkien sen varrella ylitettyjen haasteiden kautta. Sillä niitä riitti!

 

Jäämekon tarina ja kuvan syntyprosessi. Tilasin säveltäjä Leena Julinilta musiikin tilaustyönä Jäämekon tarinaan. Kuuletko katkelman Finlandia-hymnistä?

HAASTE #1: Miten jäästä saa tehtyä mekon?

Syyskuu 2016. Miten saada muodostettua jäästä jotain mikä muistuttaisi mekkoa? Tiesin heti, että tehtävä olisi helppo ammattilaisjäänveistäjälle. Mietin jonkin aikaa tilaisinko jäämekkoveistoksen joltain tekijältä, mutta hylkäsin ajatuksen aika pian. Missä sitten olisi tekemisen riemu, missä olisi haaste? Lounastauolla studiotoverini kanssa istuessa päätin kertoa hullusta ideastani vailla tietoa miten sen oikeasti toteuttaisin. Hän otti puheeksi maitotölkit puoliksi vitsinä. Mutta minä nappasin heti kiinni! Se oikeasti voisi olla keino rakentaa mekko jäästä. Jäädyttää vettä palasina!

HAASTE #2: Maitotölkkien määrä!

Syyskuu-Tammikuu. Tajusin aika pian, että maitotölkkejä tarvittaisiin valtava määrä. Syyskuusta eteenpäin joka ikinen meillä juotu litran maitotölkki pestiin, avattiin ja kuljetettiin takapihan terassillemme sievään kasaan. Kasa kasvoi viikko viikolta. Joulukuuhun mennessä olimme onnistuneet kuluttamaan n. 70 litraa maitoa. Tajusin kuitenkin, että meidän perheemme maidonkulutus ei tulisi riittämään jäämekon tarpeisiin. Tuossa vaiheessa olin aikatauluttanut projektia niin, että se kuvattaisiin tammi- tai helmikuussa. Kutsuin muutaman ystävän ja lasteni päiväkodin avuksi. Maitotölkkien määrä tuplaantui nopeasti. Loppusumma maitotölkeissä oli lopulta 170 kpl! Kiitos kaikille maitotölkkien keräysapuun osallistuneille :)

HAASTE #3: Etelä-Suomen talvi

Tammikuu 2017. Jokainen suomalainen tietää miten oikukas Etelä-Suomen talvi voi olla! Tammikuu heitti muutaman päivän paukkupakkasia, mutta sen jälkeen pelkkää plussakeliä. 170 litraa vettä ei jäädytettäisi ilman pitkää ja kylmää pakkasjaksoa. Katsoin sääennustuksia jopa kuukauden päähän ja totesin, että tähänkö se projekti nyt sitten kaatuu. Äitini oli aiemmin vinkannut helmikuun alun ennustetusta pakkasjaksosta. Sen ennuste heitteli voimakkaasti, mutta en voinut kuin ottaa riskin ja alkaa valmistella kuvausta sen ennusteen ympärille. Pakkasta luvattiin tasan viikko. Sen jälkeen ennusteet näyttivät jälleen vahvasti plussakeliä.

HAASTE #4: Löydä Suomi-neito

Kun ensiajatus jäämekosta tuli ajatuksiini, sen oli tarkoitus olla jääkuningatar -kuvaus vietynä seuraavalle tasolle. Suomi 100-vuotta alkoi kuitenkin näkyä loppuvuodesta kaikkialla ja aloin miettiä mitä hienoa minä voisin valokuvaajana tehdä maamme juhlavuoden kunniaksi. Kunnes tajusin, että pystyn tekemään sen jäämekollani. Jäädyttäisin suomineitomme, meidän Suomemme muodon yksikätisestä ja liehuvahelmaisesta neidosta! Mutta saisiko mekosta tehtyä Suomen muotoisen? Hullua! No tänne asti on tultu. Jatketaan haasteiden ylittämistä!
Halusin löytää kuvauksiin juuri tietynlaisen Suomi-neidon. Yritin bongata somesta ja mallitoimistoista minua pysäyttäviä kasvoja.

Kunnes yksi neito pomppasi esiin facebookista. Hän oli Belinda.

Tiesin heti, että hän olisi juuri oikea kaunotar esittämään suomineitoa jäämekossa. Kesti reilu kuukausi kunnes sain häneen yhteyden. Mutta hän sanoi kyllä. Ja minä pomppasin melkein kattoon. Tämä ei ollut haaste, hän oli löytö :)

HAASTE #5: Keitä ja jäädytä 170 litraa vettä!

3.2.2017 Pakkasjakso alkoi. Onneksi. Tuijotin maitotölkkien vuorta takapihallani. Edessä oli hullu vesileikki ja jäädytysurakka. Ystäväni oli huomauttanut, että jäästä saa kirkasta vain jos vesi on keitettyä. Tottakai jäämekon tuli olla läpikuultava eikä sameaa jäätä. Pakkasjakson ennustettiin kestävän viikon. Aikaa ei valitettavasti ollut testata pitikö keitetyn veden teoria paikkansa. Varmuuden vuoksi sitten keitin kaiken veden. Tämä urakka kesti neljä päivää sopivankokoisina rupeamina.

HAASTE #6: Pyöreät jääpalat & flunssa

7.2.2017. Sää vaihteli -5 ja -16 lukemissa. Olin varannut mekon rakentamiselle 5 päivää. Ensimmäinen erä vettä jäätyi nopeasti kovissa yöpakkasissa. Mutta kun aloin repiä auki ensimmäisiä jäätyneitä maitotölkkejä, huomasin, että ne olivat veden jäätyessä revenneet – ja jääpalat niiden sisällä olivat laajentuneet pyöreäreunaisiksi! Siinä vaiheessa pääsi melkein itku. Olin kuvitellut rakentavani mekon jääpaloista kokoamalla niitä kuin tiiliä vaakasuunnassa toistensa päälle. Mutta pyöreäreunaiset jääpalat tekivät siitä mahdotonta. Hetken kiroiltuani, päätin kääntää jääpalat pystyyn ja aloin kokoamaan niitä pystykkäin toisiinsa. Olin melko varma, että en saisi tehtyä kestävää ihmisen korkuista rakennelmaa pystypaloista. Mutta huokaisin helpotuksesta, kun kova pakkanen liimasikin ne toisiinsa loskan avulla kiinteäksi jääseinämäksi.
Samaan aikaan minuun iski jokin virustauti ja rakensin mekkoa kipeänä ulkona kylmissä pakkasissa. Minulla oli vain se viikko aikaa, ei yhtään lisäpäiviä.

Mutta suomalainen sisu on merkillinen voimatekijä. Oli suo, kuokka ja Suvi.

Ensimmäisen erän jäädyttyä opin myös sen, että jääpaloja ei saa päästää jäätymään kokonaan, jotta jääpala säilyy tasareunaisena ja täysin kirkkaana. Oli tarkkailtava tölkkien jäätymistä tunneittain, jotta jääpalat säilyttivät läpinäkyvyytensä. Maitotölkkejä avatessa oli kiehtovaa seurata millainen jääpala sieltä syntyisi, sillä kuten jokainen lumihiutalekin on oma yksilönsä, niin oli myös jokainen 170 litraa vettä kiteytynyt jääksi omalla tavallaan.
Jäämekon rakentaminen kesti 5 päivää. Rakentaminen tapahtui osissa, sillä jokaisen kerroksen jälkeen piti odottaa, että alla olevat kerrokset jäätyvät toisiinsa kunnolla kiinni kunnes pystyi rakentamaan seuraavaa. Kun neljän päivän rakentamisen jälkeen asettelin jääpalasia vyötäröni korkeudelle, tajusin että tämä hullu idea – jonka moneen otteeseen luulin jopa olevan mahdotonta – olikin muodostumassa mahdolliseksi. Eteeni kohosi jäästä tehty mekon muotoinen seinämä. Ja minä hymyilin. Se jopa muistutti Suomea, vaikka oli lähes mahdotonta rakentaessa hahmottaa miten palat tulisivat muodostamaan mekon.

HAASTE #7: Kuvauspäivä +5 astetta

Pakkaset väistyivät yhdessä yössä. 13.2.2017 kuvauspäivänä asteet kipusivat nopeasti +5 asteeseen. En olisi ikinä uskonut, että edellisenä päivänä potkun kestävä jääseinämä alkaisi yhden vuorokauden aikana huveta silmissä. Mutta niin se teki. Kun Belinda ja meikkaaja Satu viimeistelivät suomineidon lookkia, kävelin sisälle ja sanoin ”ylimmät palat tipahtivat juuri pois. Nyt alkaa olla kiire!”. Kuvauksen aikana mekko tiputti vettä. Jääpaloihin alkoi ilmestyä reikiä. Nostelimme tipahtelevia jääpalasia sinnikkäästi takaisin paikoilleen. Mutta me teimme sen! Me todella kuvasimme Suomi-neidon jäämekossa!

2 tuntia kuvausten loppumisen jälkeen, mekko romahti. Tuijotin illalla romahtanutta jääpalakasaa takapihallani ja tajusin miten lähellä kuvaus oli epäonnistua. Mutta niin ei käynyt. Hymyilin jälleen. Jäämekosta tuli kovalla työllä totta, mahdollista. Kunniaksi kotimaani ainutlaatuiselle kauneudelle.

 

  

ICE DRESS -kuvan voit nähdä isompana tästä

 

Model: Belinda Nieminen (@belinda_sofia)
Muah: Satu Sirelius MakeUpSatu
Music: Leena Julin
Aurora Borealis picture from Kuusamo: Mikko Halvari
Photoshoot assistant and behind the scenes photos from photoshoot: Iina Maria Hirvonen
Concept, story, photos, editing and video: Suvi Sievilä

PS: Talvet ovat minulle vaikeita. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vaikeammalta talvet ovat tuntuneet. Vihaan pimeyttä, en pidä lumesta enkä liukkaista teistä. En tykkää oleilla ulkoilmapakastimessa. Kylmyys sattuu joskus luissa asti. Tänä talvena halusin kuitenkin tehdä talven kanssa jotain kaunista. Jäämekosta muodostui samalla oma valonsäteeni tämän talven yli. Oli jotain mihin keskittyä, jotain mitä odottaa, jotain valoisaa ja kaunista kaamoksen päässä.

 

 

 

×

Comments are closed.