Sain kunnian kuvata tämän lahjakkaan tanssijan Anette Toiviaisen tanssijaportfolion juhannusviikolla tänä kesänä. Kuvaus oli aika tajunnanräjäyttävä muistutus minulle eräästä kuvauslajista, jota minun on jo pitkään pitänyt edistää. Nimittäin artistien kuvaamisesta. Lahjakkuuden kuvaamisesta. Sillä minun silmiini ihmiset loistavat silloin, kun he tekevät sitä mitä rakastavat!
Kunnioitan tanssijoita suuresti. Vaikka itselläni on hyvinkin kompleksinen historia tanssimaailman kanssa, se on silti vaikuttanut minuuteeni voimakkaasti ja näkyy yhä kaikessa mitä teen ja miten luon. Ja olen siitä kiitollinen. Tämän tarinan olen kertonut Suojoutsen-projektissani.
Siinä missä minä kerron tarinoita pysäytettyjen hetkien kautta, tanssijat ovat tarinankertojia koko kehollaan ja kertovat liikkeen kautta. Tanssijan tie omaan luovuuteen ja tyyliin on kovaa vuosien treeniä, kipua ja minuuden etsimistä. Vaikka en itse ole koskaan käynyt lähelläkään ammattilaisuutta, ymmärrän mitä ammattitasoiseksi tanssijaksi pääseminen vaatii.
Tanssiminen on täydellisyyden ja oman kehon äärirajojen ja mahdollisuuksien etsimistä. Tanssiminen voi näyttää vaivattomalta, mutta se on kaikkea muuta. Se vaatii suunnatonta lihasvoimaa. Jokaisen liikkeen taustalla on monen vuoden treenauksen tulos. Tanssijat vievät mielestäni käsitteen ”sisäinen voima” aivan uudelle tasolle.
Minulle tanssijat ovat tunteiden välittäjiä, urheilijoita, näyttelijöitä, musiikin tulkitsijoita, akrobaatteja ja kehollisia runoilijoita. Parhaimmillaan tanssin katsominen vangitsee, saa kyyneleet silmiin, se saa tuntemaan. Ne ovat niitä hetkiä, kun sielu ja liike ovat yhtä.
Anette. Kiitos kun sain kuvata sinua tanssijaportfolioosi. Leukani loksahti monta kertaa auki kuvauksissa, kun vilkaisin mitä sekunnin sadasosat kauniista liikkeistäsi tallensivat. Tämä oli minullekin valtavan inspiroiva kuvaus. Olet upea!
