Kaikki pikkuruinen saa aina minun sisäisen lapseni heräämään. Tykkään nyhertää pienten asioiden kanssa oli kyse sitten korukuvan yksityiskohtien käsittelystä tai kakkukoristeiden tekemisestä. Pihaltamme löytyi iso pino katkottuja paksuja oksia ja kun päiväkodissa työskentelevä ystäväni näki ne, hän ajatteli heti, että niistä voisi askarrella lasten kanssa keijutaloja. Mikä valloittava idea!
Itsellä sopivan ajan löytäminen tällaiselle ”turhanpäiväiselle” nyhertämiselle kesti toki vuoden verran. Mutta kun kaadoin koko askartelulaatikkoni eteeni ja latasin kuumaliimapyssyn, olin puoli päivää täysin hurmiossa.
Ja mitä siitä sitten lopulta syntyikään? Kuvaus- ja kuvankäsittelyprojekti tietenkin! Talon piti saada asukas ja sen piti herätä henkiin. Kuvasin itse keijutalon focus stacking -menetelmällä yhdistämällä 5 kuvaa yhteen erilaisilla tarkennuksilla, jotta kaikki yksityiskohdat olisivat tarkkoja. Tyttäreni sai taas kerran toimia keijumallina. Kuvasin hänet erikseen ja sen verran kiireellä, että en edes jaksanut valaista tai tehdä taakse yksinkertaista taustaa kuvan syväämistä helpottamaan :) Mutta onnistui se noinkin. Taustamaailman kuvat keräsin toisen oman projektini kuvamateriaalista, joka on vielä julkaisematta. Pieni on kaunista eikä nyhertäminen ole turhanpäiväistä!
Teoksen nimi: Helinä-keijun lapsuudenkoti
