Näen Sinussa: ”Kirsikka”

Kirsikka,

”Minä löysin Disney-prinsessan!”, naputin viestiin ystävälleni heti kun olin antanut sinulle kortin. Se sinusta tuli ihan ensimmäisenä mieleen kun näin sinut Hopplopissa. Ihan ensimmäisenä näin pitkän letin, joka kiersi pääsi ympäri. Mitkä ihanat hiukset! Kateus on asia, jota vastaan haluan elämässäni taistella, mutta kun näen upeat hiukset en voi mitään sille että minäkin haluaisin sellaiset kun omat geenit eivät ole niitä minulle suoneet :) Koko olemuksessasi oli jotain todella kuvauksellista ja sain kuvan ajatuksiini

Näin ympärilläsi rauhallista luontoa ja auringonsäteitä kasvoilla.

Kortin antamisen jälkeen soitit perään samana iltapäivänä ja olit innoissasi mukana! Kerroit rakastavasi luontoa ja erityisesti vettä. Luonto ja vesi liittyvät myös työhösi. Kerroit, että jooga on sinulle henkireikä, harrastus joka on syvästi osa sinua. Halusin siis ehdottomasti yhdistää näitä asioita kuvaasi. Lähdin kävelylle läheisen järven rantaan. Siinä kävellessä päätin poiketa polulta ja löysin itseni yhtäkkiä keskeltä upeaa koivikkoa! Sinne minä sinut veisin :)

Kanssasi oli niin helppoa olla ja kuvata. Ihan kuin oltaisi tunnettu pidempäänkin. Koivikkoon siivilöityi ihana kesäillan aurinko. Ja minun hempeä Disney-prinsessa ensivaikutelmani sai kyllä ulottuvuuksia kun aloit kertoa mitä kaikkea olet ehtinyt tehdä ja miten moniulotteinen persoona oletkaan. Olit valmis tekemään kuvien eteen ihan mihin vain, rymysit järveen, vaikka minua ei olisi saanut koskemaan epämääräiseen mutapohjaan kirveelläkään :D Mikä huikea kesäilta ja hauskaa oli. Pieni oma hetki meille molemmille, pienten lasten perheenäideille.

Kun kuvaukset olivat ohi, kirjoitin oloni päivitykseksi. Oli onni tutustua jälleen tämän sarjan tiimoilta uuteen ihanaan ihmiseen. Tuo päivitys kuvaa edelleen todella hyvin sitä miten koen ihmisten kohtaamisen ja valokuvaamisen:

”Valokuvaajana pysäytän hetkiä. Luon jotain omaa, mutta en yksin enkä vain itselleni. Niihin kuviin, jotka ovat koskettaneet, on aina liittynyt toinen ihminen. Niistä hetkistä toisten ihmisten kanssa muodostuu myös se mihin minä olen matkalla. Kunpa osaisin selittää, miten paljon jokainen kamerani edessä ollut ihminen on minulle opettanut – ei pelkästään kuvaamisesta, vaan yhtä paljon itsestäni.