The Lady of the Shores

She stares at the horizon.
She waits.
He is gone.
But she waits.
Endlessly.

 

She is shaped by the sea.
Drunken of misery.
Wasting her life,
sunset after sunset.
Waiting.
Sound of the waves is her melody.
Wind in her hair whispers ’alone’.

 

She stares at the horizon.
The lady of the shores.

 

”Tee jotain!”

En kiellä sitä, että tämä vuosi on ollut raskas. Olen joutunut jättämään omat projektini pitkälle tauolle. Tein vanhassa studiossani viime syksynä kuvausmaratonin tietäen, että vähään aikaan en pysty luomaan mitään. Oli aloitettava monin tavoin alusta menetettyäni studioni. Alkuvuosi meni aikalailla sumussa. Oli tyhjä olo. Oli vaikea saada mistään kiinni.

Kun tyhjyyden tunne kävi maaliskuussa sietämättömäksi, marssin rekvisiittakasojeni luo ja suorastaan huusin itselleni: ”Tee jotain!”. Nappasin pinkin korsetin, kultaista spraymaalia ja ”Beauty Underwater” -sarjan simpukkajämät sekä kuumaliimapyssyni. Marssin kiukkuisena pakkaseen ja aloin sprayata korsettia lumihangella. Otin helmen ja simpukan kerrallaan. Lopeta itkeminen. Tee jotain! Ja minä tein. Helminauhojen muoto alkoi kiehtoa. Värimaailmat alkoivat löytää toisiaan. Ja korsetin lisääntyvä paino alkoi tuntua arvokkaalta. Siinä tehdessä ajatuksiini hiipi hahmo ”The lady of the Shores” ja nimi kuullosti aivan elokuvalta. Tuli visio merelle rakkaansa menettäneestä naisesta, joka odottaa rannalla ikuisesti. Niin kauan, että hän alkaa jo mukautua rantojen maisemiin. Juopuneena ikävästä. Vilkaisin ulos kylmään maaliskuuhun ja huokaisin harmissani, että tämän vision on odotettava kesää.

Suostutko poseeraamaan mustekalan kanssa?

1,5 vuotta sitten Beauty Underwater -sarjaa tehdessäni törmäsin moneen kuvaan, jossa mallin ympäri oli kiedottu mustekala. Ajattelin jo tuolloin, että tuota ideaa on joskus kokeiltava. Kun Lady of the Shores alkoi vähitellen hahmottua enemmän ajatuksissani, päätin yhdistää myös tämän pienen haaveen kuvaukseen. Löytäisinköhän mallin, joka moiseen olisi valmis? Ja mistä ihmeestä saa ostettua kokonaisen mustekalan?

Fakta 1 Kokonaisia mustekaloja saa hyvin varustelluista isoista kaupoista. Mutta uusi studioni sattui olemaan melkeinpä kalatukun vieressä, joten marssin sinne ja tiedustelin kokonaista mustekalaa. Sain tilattua 1,3kg painoisen limaisen möhkäleen, joka haisi kuolleelta kalalta. Merellisen lihahyytelöeläimen ruhon hypelöiminen oli elämys jo itsessään. Myös lapsilleni, jotka yökkäilivät vieressä kun yritin saada limaisesta ja painavasta olennosta jotain otetta sen koko ajan lipsuessa otteestani.
Fakta 2 Mustekalaa on todella vaikea käsitellä ja sen asetteleminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä hyytelömäisen ja painavat lonkerot menevät miten sattuu. Jos joskus kokeilette, varatkaa aikaa, välineitä ja apukäsiä! Ja malttia.

Timanttisella tiimillä kaikki onnistuu, vaikka kello tikittäisi!

Fakta 3 Hienoja kuvia tehdään tosi harvoin yksin! Olen onnekas, niin onnekas, kun olen saanut ympärilleni jo useita luottomalleja ja meikkitaiteilijoita ja hiusosaajia. Sekä ihmisiä, jotka ovat valmiit tulemaan kuvauksiin auttamaan.

Aloitetaan kuvausten upeasta mallista, Janikasta. Olen saanut kuvata tätä kaunotarta kerran aikaisemmin (Lemon Touch -sarja) ja jo silloin päätimme, että uusiksi otetaan. Janika Seppälä on syntynyt kameran eteen ja hänen kanssaan on myös todella helppo tehdä kuvauksia. Janika oli kaiken kukkuraksi suorastaan innoissaan mustekalan kanssa poseeraamisesta ja nauran edelleen miten hän lähetti sydänhymiöitä takaisin kun postasin tiimillemme kuvan limaisesta kasasta käsissäni :D Janika sinä olet aivan huikea! Kiitos, kun lähdit mukaan ja uhrauduit jopa palelemaan vedessä.

Päätimme pyytää aiemmin kuvauksissa tutuksi tullutta tehotiimiä Heidiä ja Johannaa, jotka ovat yhdessä aivan huima meikkaus- ja hiustaituri-parivaljakko. Olen kiitollinen, että heille onnistui tulla stailaamaan Janika pikaisella varoitusajalla kuvaukseen. Stailaus oli juuri sitä mitä mielessäni olin nähnytkin. Olette niin taitavia. Kiitos!

Lopuksi kiitoksen ansaitsee kuvausassistenttini Merja, jota ilman tämän sarjan valaisut olisivat jääneet haaveeksi. Aikataulun suunnitteleminen meni nimittäin näiden kuvausten osalta hieman mönkään ja kun ajoimme meren rantaan, aloin ymmärtää miten vähän meillä oli kuvausaikaa. Ilman salamavalon ja aurinkoa varjostavan terassivarjon kanssa meressä seisonutta Merjaa ei olisi ehditty ottaa puoliakaan näistä kuvista. Ja minä, joka en pidä itseäni kovinkaan mestarillisena valaisijana, sain myös henkäistä ihastuksesta pari kertaa, kun Merjan taivuttama valo osui Janikaan aivan täydellisesti. Kiitos Merja, kiitos!

Ilokseni huomasin myös, että vastaava kuvaus olisi ennen kestänyt minulla kaksikin tuntia, mutta tällä kertaa rutistimme tämän sarjan 45 minuutissa maaliin. Mieletöntä!

Fakta 4 Mukana kuvauksissa roikkui myös toinen mustekala, tosin aivan pikkuinen. Etsi se kuvista :)

 

Tyhjyydestä tarinaksi

Lady of the Shores muodostui tyhjyydestä. Korsetista, kuumaliimasta, helmistä ja simpukoista. Elokuvamaisen kauniista nimestä. Hirmuisen pahanhajuisesta vaikeasti käsiteltävästä limaisesta lonkeroeläimestä. Kuvankauniista mallista. Upeasta tiimistä. Merestä ja hiekasta. Luovuuden ikävästä. Lady of the Shores on sen karun tyhjän ja yksinäisen tunnetilan näköinen, josta kuvasarjan visio sai alkunsa. Hämmentävän kauniilla tavalla.

 

Model: Janika Seppälä @janikaseppala
Make up: Heidi Hietala Heidi’s beauty @heidundaalen
Hair: Johanna Koivumäki @johannakoivumaki
Photoshoot assistant & bts-photos: Merja Aalto @meria64
Photos, Concept, Edit, Costume: Suvi Sievilä
Tahdomme kiittää lämpimästi myös mustekalaamme, Eerik the Octopus <3

 

 

×

Comments are closed.